Nils-ruusu, pimpinellifolia

Tuli vesisade kesken puutarhuroinnin, joten istahdan hetkeksi koneeni ääreen. Mukava levähdyspaikka hikisessä hommassa.

Olen ilolla seurannut ruusujani, jotka kaikki ovat joten kuten selvinneet talvesta. Louise Bougnetista olen ollut huolissani, mutta siinäkin kasvaa voimakkaita silmuja. Kaikkein heikoimmalta näyttää Pohjolan kuningatar, josta ne pienetkin silmun alut ovat lopahtaneet. Mutta kun tiedän rugosa-ruusujen sitkeyden, odotan, että se juuresta työntää uutta kasvustoa.

Olen leikkimielellä kilpailuttanut ruusujani. Kuka niistä ensimmäisenä työntää kukkansa auki? Kenellä on kaunein syysväritys, kenellä kauneimmat kiulukat tai kenellä kauneimmat varret? Nyt katselin niitä sillä mielellä, kenellä vihrein lehdistön kasvu. 

Se osui tänä keväänä ruusulle nimeltä Nils. Nils on varmaan tyytyväinen päästessään kasvamaan kahvilaseinustan punaista ja lämmintä puuta vasten. Näyttää että muutkin ruusut siinä kilpailevat Nilsin kanssa kasvusta, kuten venäläinen Rosa Rupincola ja neilikkaruusu, sekä Apteekkarin ruusu.

Tässä Nils, josta kerron alempana pientä tarinaa, jos joku on kiinnostunut. Oman Nilsini istutin vasta syksyllä, joten en ole ehtinyt nähdä ja kuvata siinä vielä kasvavaa kukkaa, joten alla olevan kuvan lainasin Suomen Ruususeuran sivuilta ja tässä linkki niille jotka haluavat tietää sen kasvusta ja saatavuudesta enemmän. Tiedän että innostus esim. Idän juhannusruusuun on kasvanut ja muihinkin yksinkertaisiin pimpinella-ruusuihin.

Nils on myös niin kutsuttaja löytöruusuja,  Ruotsista kotoisin. Nilsin kukkien sanotaan olevan vähän kuppimaisia, jopa kellomaisia. Uskon sen talvensäilyvyyteen ja odotan jännityksellä ensi kesän kukintaa.

Istutin ruusun punaisen kahvila-aittani seinän eteen aurinkoon, josta se voi saada tukeakin, koska sen sanotaan kasvavan 2-metriseksi. Sitä on osin varjostamassa punaviinimarjapensas. Tuota seinää vasten heleänvihreät lehdet ja valkeat kukat voivat loistaa kauneuttaan.

Arvaatte mikä tulee mieleen sanasta Nils! No tietenkin Selma Lagerlöfin kuuluisa satu Peukaloisesta ja villihanhista. Ilkikurinen poika asui Etelä-Ruotsin eräällä maatilalla, joka kiusasi tilan eläimiä. Satu kertoo myös Martti-hanhesta, joka haaveili pystyvänsä lentämään villihanhien mukana. Kun pikku haltija sitten muutti pojan peukalon kokoiseksi, poika ei voinut muuta kuin lähteä karkuun häpeästä. Hän nousi Martti-hanhen selkään ja lensi villihanhien mukana Lapin erämaihin joutuen suuriin seikkailuihin. Tällä sadulla Selma Lagerlöf on levittänyt mainettaan maailmalla, mutta on hän kirjoittanut paljon muutakin hyvää. 

Tottakai kuvittelen, että samainen ruusu kasvoi juuri tuon Nils-pojan pihamaalla puolivillinä, kuten varmaan Selmankin pihamaalla. Ruusuhan on löytöruusu Jämtlannista enkä ihmettelisi, jos se on nimetty juuri tämän tarinan ja Nils-pojan mukaan. Tietenkin siellä taustalla saattanee olla joku Nils-niminen ruusunkasvattaja ilman sukunimeä.

Ehkä ruusu löytyi juuri noihin aikoihin (n. 50 vuotta sitten) kun sinuttelu-virtaus Ruotsissa sai kannatusta ja kaikkia alettuun sinutella. Jopa vanhat ihmiset sanoivat, että 'jos pidät minusta niin sinuttele'. Siellä minun oli opeteltava sinuttelu silloisessa työpaikassani, eikä se ihan helppoa ollut. Suomessa sitten huomasin, että sama homma oli tullut tännekin. Jotkut kuitenkin loukkaantuivat sinuttelusta, vieläkin. Minä perin tuon ruotsalaisen ajattelutavan. Siksikin Nils kuulostaa luontevalta ilman sukunimeä.

Ihastuin Nils-ruusuun jo sen ruotsalaisuuden vuoksi. Itse olen siellä asunut ja siskoni asuu siellä vieläkin. Sitä kautta Ruotsi on kuin toinen kotini. Kun ensi kerralla menen siskoni luo, kuljenkin silmät tarkkana puutarhoja katsellen. Jos löytäisin muitakin ruotsalaisia löytölajikkeita.

Kun tutkin lähemmin, ruusu onkin löydetty Östersundin Frösöstä ja sitä on kasvanut Öjebyn koeasemalla jo 1960. Sieltä se on kulkeutunut kestävänä lajina Haaparannan kautta Suomen taimimyymälöihin. Ruusua tutkineet epäilevät, että se on saanut geenejään jopa harrisonii-ruususta.

Toivotan Nils-ruusun tervetulleeksi puutarhaani! 

Ystäväni esitteli minulle Mariskan ja Pahat suden, sekä heidän laulunsa 'Ukon laulu', jonka omistan Nilsille ja hänen ruusulleen. Sopii hyvin minullekin ja elinvoimalle yleensä.