tiistai 15. helmikuuta 2011

Syntynyt onnellisten tähtien alla?

Katselen pöydällä olevia ruusuja. En ole ennen nähnyt sellaisia ruusuja. Ei miehenikään. Hänelle ne ostin. Toivottavasti joku niistä vielä hymyilee yhtä kauniisti huomennakin. Odotan, että hän tulisi kotiin sairaalareissulta. Ei mitään vakavaa tällä kertaa. Mutta väsyneeltä hän näytti. Ja väsyneeltä minä näytin hänelle. Hän jäi suremaan minun väsynyttä olemustani. Minä hänen.


Katselen pienen tummanvioletin ruusun punaiseen sydämeen ja ajattelen, että kuitenkin, olkoot nuo ruusut tuossa kiitokseksi elämälle. Olen aina harmitellut kauas niskaan valuvaa hiusrajaani, kunnes  eräs kampaaja sanoi, että 'etkös tiedä, että se on merkki siitä, että olet syntynyt onnellisten tähtien alla'. 

Mistä lienee tuollainen sanonta, mutta silloin tajusin, että oikeastaan olenkin. En minä tiedä, onko minun tähtikarttani astrologisesti mitenkään onnekas, kukaan ei ainakaan ole sellaista kertonut. Eräs astrologi sanoi, että asiakas ei tiedä syntymäaikaa kertoessaan, minkä paljastuksen hän samalla itsestään antaa. Astrologi väitti, että hän lukee kartasta kaiken. Uskoako tuota? He eivät kuulemma kerro kaikkea...



Olen itsekin tutkaellut ihmisten luenteita astrologisilta kartoilta, omaanikin. Sillä uskon, että tuo kampaajan sanonta ei niinkään tarkoita tähtiä, vaan ehkä kyseessä voisi olla tähtienergiat, jotka antavat jokaiselle yksilön luonteelle jotain omastaan. Niin  väitetään. Mielestäni luonnetta antaa myös geenit ja ympäristöolosuhteet sekä sitä muokkaavat elämän kokemukset. Siksi uskonkin, että elämässä selviämiseen olen saanut siihen tarvittavan 'hyvän luonteen'. Eräs sen taipumus on olla tyytyväinen löytäen pieniä onnenmurusia ja olla niistä kiitollinen.

Kiitollisuus on kuin elämän miekan hyvä puhdistus- ja kiilloitusaine. Aina on edessä uusia haasteita ,a miekan on syytä olla pystyvä.

Katson yhä syvälle ruusun ihmeelliseen kupuun. Mitä se sisältää? Elämää ainakin. Jotain salaperäisen lumoavaa ja kaunista. Nämä ruusut eivät tuoksu, ehkä aavistus jotakin siitä. Mutta  väri on ihmeellinen, samettinen ja keltaisen laikukas.


Salamavalo yllä antaa vähän valheellisen kuvan ruusun väristä. Samoin alla oleva kuva ilman salamaa lampun valossa, mutta jos ajatellaan ruusun väri noiden värien väliltä, tulee osuvampi. Innostuin kuvaamaan sitä. Tämä ruusu halusi tulla käymään meillä kylässä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!