perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pikkuisen kuin 'Jens Munk'

Jens Munk oli 1600-luvun taitteessa tanskalainen tutkimusmatkailija, joka lähti 64 miehen ja kahden laivan kera tutkimaan koillisväylää. Häneltä uupuivat sukset ja lämpimät vaatteet ja nähtävästi muiltakin, sillä hänen lisäkseen vain itse Munk ja kaksi miestä palasivat hengissä kotimaahansa. Ihailtavaa rohkeutta ja uteliaisuutta! Mutta kamalaa mukanaolijoille!

Minulla oli tänään tuon verran (n.60 euroa) rahaa kun lähdin kauppaan, liian vähän vaatetta, kuitenkin auto. Sillä kauppamatkalla päätin, että minun on löydettävä jostakin hansaruusu, jota voisin verrata kotona olevaan 'hansaruusuuni', jota aloinkin epäilemään aivan toiseksi ruusuksi. Juoksin siis palellen vähillä vaatteilla sateessa tutkimassa liikenneympyrän ruusuja ja kaupan pihojen ruusuja. Ne osoittautuivat yksinkertaisiksi kurtturuusuiksi. En antanut periksi, vaan vielä kömmin autosta vesisateeseen ja löysin kuin löysinkin hansaruusun. Ymmärtäisin, että sitä käytetään yleisesti aitaruusuna. 

Innoissani löydöstäni mutta kylmissään ja märkänä tulin ostosten (muutama euro vielä kukkarossa) ja hansaruusuni kanssa kotiin tutkimaan mikä ero on ruusuilla. Ja onhan se jo uskottava, että minun ruusuni, joka tällä pihalla on ollut varmaankin jo yli 50 vuotta, ei ole mikään hansaruusu, vaikka sitä on sellaiseksi kutsuttu. Ystäväni vierailullaan sitä ihmetteli, että hänen hansahan on aivan eri värinen. Ja tosi on!

Vasemmalla on hansaruusu ja oikealla minun 'Jens Munk'

Tulimme tulokseen, että tuo ikivanha ruusu on Jens Munk, nimi, joka annettiin Tanskassa tuon uutteran ja sinnikkään tutkimusmatkailijan muistoksi. Siksi, että...
- pensas ei juurikaan tee juurivesoja, olenkohan pari kolme joskus nähnyt
- pensas on noin kaksi metriä korkea
- tuoksu on mieto, miedompi kuin hansaruusun
- kerrannaisuus ei ole niin tiheä, vain se 25 ruusunlehtiä ja osa niistäkin pieniä kiemuroita emin ympärillä
- heteet ovat selvästi näkyvissä
- väri on vaaleanpunainen
- kukkalehdissä on joissakin valkoinen keskijuova
- ruusu itse kasvaa erityisen suojaisessa ja lämpimässä paikassa
- oksat ovat kamalan piikkisiä
- lehdet ovat tummahkoja ja hyvin kurttuisia

Minusta on mukava omata kauniin suloinen 'Jens Munk'! Tulkitsen itselläni olevan nyt tanskalaisen ruusun. Mutta voin olla kauhean väärässäkin. Mm. Matti Kulju sanoi, että kurttulehtiä on kauhean vaikea eroittaa toisistaan ja eri lajeja ja niiden muunnoksia on hyvin runsaasti. Ehkä kuitenkin opettelen vielä tämän lajin  oksista kasvattamaan pistokkaita ja pikkuruuusupensaan alkuja.


Ps. Täytyy korjata vähän tietoja. Ensinnäkin ruusu ei ole tanskalaista perua, vaan kanadalaista, jossa sielläkin ihaillaan Jens Munkia. Ruusu on 'syntynyt' Svejdassa 1974, josta se on aika pian levinnyt Eurooppaan, nähtävästi tänne pihallekin joskus sen jälkeen kun taloa on laajennettu lisäsiivellä, eli 70-luvun lopulla. 
Hauskaa myös sellainenkin tieto Suomalaisesta Ruusukirjasta, että sen vanhemmat ovat kurttunaamoja molemmat (siis lehdet); valkoinen Schneezwerg (oliskohan tanskalainen?) ja  vaaleanpunainen tanskalainen Fru Dagmar Hastrup vuodelta 1914, molemmat rugosa-sukua. Ja tieten heilläkin on sitten omat esivanhempansa, luulisin.


Jotta kuulisimme tanskankieltä, Tommy Seebach laulaa 'Tähtien alla'

5 kommenttia:

  1. Onpa kumma, kun sanovat, että tänne ei pääse kommentoimaan. Ei pitäisi olla mitään estettä.

    Eräs ystäväni huomasi, että tuo minun Jens Munk muistuttaakin enemmän Damascenaa kuin hansaruusua.
    Oliskohan jotain yhteyttä?

    Mutta kyllä olenkin ihastellut pensasta. Jo viime kesänä, jolloin tein siitä parikin maljallista ruusuvettä. Sitä haluaisin tarjoilla kahvilassanikin, mutta kun aurinkoa ei riitä edes ruusuveden vertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääseehän tänne, eikös tänne, kyllähän tänne..
      mitä nyt piikkisiä oksia virtuaalisesti "esteenä"..
      Tuo sinun ruususi oliskin parempi vaihtoehto kurtturuusulle,
      jos ei kerran leviä niin herkästi.
      Kurtturuusu on niin sitkee ja hanakka ja elinvoimanen,
      että se änkee tunkee mahtailee niitä versojaan joka paikkaan.
      Annoin sitä jäädä korkean perennapenkin keskelle ja kohta se on vallannut koko penkin, mokoma.

      Poista
    2. ..joo ja on nuo aika kamalia ja epäselviä nuo kommenttien vahvistukset,
      onkohan se sama itelläkin,
      hidasteena kommentoimiselle?

      Poista
  2. Mitkä ihmeen vahvistukset? Joskus huomaan, ettei kommenttini ole mennyt perille ollenkaan. Sitte aattelen, että ehkä ei ollu tarvis.

    Kyllä suosittelen Jens Munkia! Vaikka joissakin kirjoissa se tekee sivuversoja silloin tällöin. Mutta se onkin toista kuin vallata.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!