tiistai 7. toukokuuta 2013

Kevään ensi kukat ja pikku veitikat

Pojantyttäreni kanssa kuljimme katselemassa kevään ensi kukkasia ja hän sen huomasi. - Missä sammatto? 
Missä tonttu? 

Niinpä lähdettiin niitä etsimään talvivarastosta ja sijoittamaan niitä kiireesti pihamaalle. Katseltiin yhdessä niille hyvä paikka, kukkien vierestä. En oikein ole korean perään, mieluummin haluaisin kaikki itse tehdä. Mutta kun en ehdi, niin kummasti tarttuu kaupoista jotain 'krääsää' mukaan, varsinkin alennusmyyntiaikaan.

Tuo lintu sininen on minun ensimmäiseni. Olen aina tykännyt sadusta Lintu Sininen, joten tämä symboloi minun satumaailmaani. Ihme ja kumma, se on kestänyt luonani jo 10 vuotta, lennellen milloin mihinkin puutarhani kätköön. 


Tämän siiliherran pelastin melkein pöydän alta, jonne se oli rikkinäisenä laitettu. Kaipa se on pudonnut jostakin nokka edellä, kun suun kohdalla on iso reikä. Kesällä työnnänkin aina jotain sen suuhen, sillä jos vettä pääsee sisälle, se voi tykätä siitä huonoa. 

Se on tuossa keittiön ikkunan alla nyt, ja joka kerta ulos katson ulos, säpsähdän. Niin luonnollisen näköinen se on kukkapenkissäni.

Alla on hymyilevä kilpikonna, hyvin maastoutunut väritykseltään. En tykkää niistä kirkuvan värisistä muoviotuksista, mutta tuollaisia saven ja vähän rouhean oloisen huolin pihamaatani tallaamaan. 

Krookuksia olen tosiaan sirotellut vähän sinne tänne kevätaurinkoa vastaanottamaan. Nyt on niiden aika.

Kyllähän kunnon etanan pitää puutarhassani myös olla.
Syksyllä laitoin Chionodoxan sipuleita uuteen maahan Valamonruusun juurelle. Näyttävät kyllä aivan skilloille, ja niihin kuuluvatkin, vähän isompia kuin muualla olevat.

Tonttu pitää myös pihassa olla. Sekin minulla tuollainen harmaan huomaamaton, se metsätonttu. Nyt laitoimme sen aivan puutarhani haltijakiven eli tonttukiven viereen. 

Siinä se onkin kunniapaikallaan!

Sitten on vielä sammakko, savesta tehty ja pahasti jo vaurioitunut. Vihreä maali on lohkeillut. Mutta saa vielä tämän kesän pihallani hypähdellä. Kolmivuotiasta Malena-tytöstä on mukava käydä niitä aina tervehtimässä. Huomasinkin, että vaihdanpa niiden paikkaa ja yhdessä sitten saamme vähän etsiskellä niitä.

Mikähän otus puuttuu vielä?


Saara Aalto, kuin kevään keijukainen

3 kommenttia:

  1. Kirjoittelen sinulle asiasta, joka liittyy puutarhatapahtumaan täällä Oulunsalossa. Ultramarin ry järjestää viikon mittaisen puutarha-aiheisen taidenäyttelyn ja se huipentuu la 8.6 pidettävään puutarhapäivään.
    Pihamaalla on taimienvaihtoa, puutarha-aiheinen kirppis sekä kaikkea mahdollista puutarha juttua. Jos sinulla on jotain vaihdettavaa/ myytävää, niin pyydämme sinua luomaan kanssamme tapahtumaa.

    Voit laittaa minulle s-postia osoitteeseen alabjorn@gmail.com, kerron mielelläni lisää.

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos! Laitoin sen ylös kalenteriini, jossa olisikin tilaa, sillä kahvilani on lauantaisin suljettu tänä kesänä. Mietin asiaa! Ja otan myöhemmin yhteyttä.

    VastaaPoista
  3. Ompa kivoja pikku piristyksiä puutarhassa. Kyllähän pikkuiset tykkää kun ylläreitä tulee vastaan! Tuo siili on pirteän kaunis!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!