maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ruusujen kumppanikasveja


Joissakin oppaissa neuvotaan ruusun juuren pitämistä puhtaana esim. ruohikosta. Sitä olen yrittänyt noudattaa laittaen ruusun juurelle milloin soraa, milloin ruohonleikkuujätettä, milloin puun lehtiä, jopa tuhkaa ja kahvinporoja, kompostimultaa ja liiterin pohjaa. En tiedä mikä niistä olisi parasta, mutta kaikki pensaat ovat elossa ja kasvavat, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Ehkä alkuunlähdön onnistuminen on ollut kiinni istuttamisesta ja sääolosuhteista.

Mutta olen myös lukenut, että ruusulla saa ja voisi olla tarviskin olla kumppanikasveja. Niistä on jopa tehty luetteloa. Ja varmaankin jo parin tai usemman vuoden ruusulla elinvoima on jo niin iso, että se voi kasvaa ritirinnan kaverinkin kanssa. Minulla on ollut tapana jo toisena vuotena asettaa rinnalle jokin monivuotinen 'kaverikasvi'. Laitan niistä tähän kuvia.

Ensimmäinen kumppanikasvi jo ensimmäisenä kesänä on ehdottomasti samettiruusu. Luotan ruusun sen hoitavaan huomaan, ja se näyttää myös sen kuinka vesi on tarpeen. Uskon, että se pitää loitolla suuren osan ötököistä, jotka eivät voi sietää samettiruusun tuoksua. Siis sitä istutan jokaisen uuden ruusuntaimenen viereen.

Täällä talvenarka Lavinia on saanut seurakseen  myös ajuruohon ja kasvattaa uusia versoja nuppuineen.

Tove Jansson, jonka osa oksista kurottaa jo tuonne oinassarvien korkeuteen, jaksaa varmaankin sietää tuon angervon ja mäkimeiramin vierellään. Nurkassa on rypäs ruohosipuliakin. Nämä kasvit ovat hituraisia ja ruusu ehtii jo niitä ennen kukkia.

Lisää kuvateksti
Keijunruusu on jo 3-vuotisena vahva ja on paikalla, missä se saa lisääntyäkin. Mukavia juuritaimia on ilmestynyt vierelle. Hirsikehikon ja sen  väliin olen istuttanut valkoista akilleijaa, jonka kuuluisi kukkia yhtä aikaa ruusun kanssa. Tänä kesänä jotkut pikkuiseet vintiöt söivät sen nuppuineen päivineen. 

Malvaruusu on aina vähän reppanan näköinen, ainakin kukinnan jälkeen pikkuruisine lehdykköineen. Olen yrittänyt hoitaa sitä monivuotisen sitruunamelissan seuralla. Siinä kaksi herkkää!

Mökinruusun seurana on mäkimeirami, nyt näyttää  vahvalta, mutta kasvaa keväällä hitaasti. Eiköhän vahva mökinruusu pidä sitä aisoissa liialta leviämiseltä.

Papulanruusun kaverina on ehkä vähän liian paljon voimia vievä kuukausimansikka, mutta ei ainakaan päästä rikkaruohoja siihen kasvamaan.

Pohjoinen laji Kiimingin ruusu (harrisonruusuja) on luultavasti niin voimakas, että jo ensimmäisenä kesänä laitoin maanpeittokasviksi violetin akankaalen. Mukavat sävyt yhdessä, kun ruusu on vaalean keltainen ja oksisto punertavan sävyinen. Taitaa olla maahumalakin siellä kaverina, ei varmaan paha.

Alla oleva villiruusu, joka on kotoisin mieheni äidin synnyinsijoilta Lukkaroistenperältä, on saanut varkaana tullessaan pikkusydämen, jota en varmaankaan raski perata pois. He ovat yhdessä tulleet pihamaalleni ja yhdessä saavat kasvaa!



Kärhö (white swan) ja pohjantähti, köynnösruusu ovat kasvaneet sulassa sovussa. Tosin nyt pelkään, onko tuo tuoksupielikki liian paljon voimaa viepä. Ainakin se on tehokas maanpeittokasvi. 

Pihalleni tuli kerran tulikukka, joka on niin hauska kaveri, että annan sen siementää ja ilmestyä minne se haluaa. Sellainen hauska veijari! Näyttää ottaneen pikku paikan pohjantähden vierestä.

Alhaalla myös punaisen navettarakennuksen seinustalla kasvava kirkonruusu on ehkä itse valinnut kaverinsa. Luulen, että tuo rantaminttu on ihan mukava kaveri sille.
Muutenkin yrteillä on oma voimakas tuoksunsa ja ehkä pitänevät itikat poissa. Takana taustalla keväällä kukkivat kullerot.


Punalehtiruusun villiruusuna uskon olevan myös niin vahva, ettei pelästy mäkimeiramia eli oreganoa rinnallaan. Jotenkin sen violetti sävy sopii hyvin yhteen ruusun lehtien sävyyn. 

Neidonruusu minette, joka on jo ylevä ja iso pensas ja on kukkinut upeasti nyt heinäkuun lopussa, on jaksanut toistaiseksi hyvin tammen juurella. Huomasinkin ilokseni, että tammen yksi oksa on taipunut kuin suojaksi sateella minetten ylle. Ritarinkannukset ovat viereisestä ryhmästään ripotelleet siemeniä ruusun juurelle ja olen antanut niiden siinä kasvaa. Onko upeampaa yhdistelmää kuin tumman siniset ritarinkannukset hempeän vaaleanpunaisten ruusujen lomassa!


En  tiedä olenko tehnyt  väärin ja koituuko kaverikasvit vielä ruusujen haitaksi. Mutta ainakin nyt vielä menee hyvin.

Sinä olet minun siskoni, Laura Närhi


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hillareissulla

Kyllä metsätontun pitää kerran vuodessa päästä hillasoille konkoilemaan paarmojen sekaan ja hikoilemaan kunnolla, suopursujen tuoksua tuntemaan ja nostamaan kunnolla jalkaa. 

Minulla oli tuuria, kun löytyi hillakaverikin ja etappipaikaksi aivan ihmeellinen korvenkätkö. Saimme luvan melkein tuntemattomilta ihmisiltä yöpyä erään lammenrantamökissä, saunoa ja vilvoitella lammessa. Uskomaton hyvä tuuri! Tuuri oli hillasuollakin. Sillä sieltä poimin tämän kesän ainoat ja viimeiset kypsät hillani näillä main. Parisen litraa sain ja olen siitäkin iloinen. Halla teki aukioilla soilla jälleen kylmää jälkeään, ja suo-ojitukset ovat kuivanneet monet suot hilloista tyhjiksi. Hedelmöittäjistäkin on ollut puutetta.

Siis elämäni upein hillamatka!



Joutsenten oma lampi!


Tässäkin lammessa on aina asunut sama joutsensuku. Heidän rakkautensa on niin koskettavan uskollista, jotta heille tämä vanha kaunis laulu kuvineen!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ritarinkannukset kuin vellova meri puutarhani perällä!

Jos minulla oli järvi nurmitädykkeistä, niin minulla on meri, kun ritarinkannukset kukkivat. Voi sitä sinisyyttä ja sen eri sävyjä. Ne kurottavat kolmatta metriä korkeuksiin ja uhmaavat tuulta ja sadetta. Joinakin vuosina ne ovat lakoneet pitkin maata tai katkenneet tukien kohdalta, kun ovat niin painavia kukinnoista. Mesiangervot yrittävät olla tukena ja turvana ja antavat eräänlaista vaahtopääaaltojen väritystä joukkoon. Tosin varsinainen tukipylväs on heinäseipäistä tehty aita. Otin varsin kuvia niiden eri värisävyistä ja aika monta löytyi.










Tässä vähän sitä meren aaltojenkin loisketta!  Jos kukaan on huomannut, niin kannattaisikin laittaa ensin musiikki soimaan ja sitten vasta katsella kuvia.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ruusuja auki 21.7

Ruusut ovat siitä ihania, että lajit kukkivat vähän eri aikoina. Toiset kestävät kukassa viikon tai kaksi, toiset vähemmänkin. Jotkut kukkivat remontoivasti siitä, kun aloittavat, pitkin syksyä. Toiset taas kukoistavat pari viikkoa ja ehkä joku kukka aukeaa vielä myöhemmin. 

Tässä ovatkin nyt ne viimeiset ruusupensaani, jotka tulevat kukkaan. Joitakin en ehtinyt kuvata, kuten Ruuhijärvi, jonka nuput kirvat ehtivät tuhota. Jotkut pensaat eivät kukkineet vielä ollenkaan, usein vielä niin pieniä. 

Mutta tässä nämä viimeisimmät kukkijat. Tosin jalostetummat ruusut ja ruukkuruusut, kuten fairy ja peace odottavat vielä aikaansa. Uskon, että vielä muutamat pienet rugosaruusutkin kantavat nuppua ja ehtivät syksyilotteluun.

Matala Rosalina on täynnä nuppuja.

Kirkonruusu ruustinna eli Sanna kärsi kirvoista eikä jaksa aukaista montakaan kukkaa.

Allgold on raikas ja elinvoimainen, kukkii jo kolmatta kesää, mutta nousi maasta hitaasti.

Täällä arka Lavinia kesti talven ja kevään, mutta ei kanna montaa kukkaa.

Ritausmakin on kärsinyt keväästä, mutta odotan sen vielä tuottavan uusia nuppuja.

Pikkuinen Schneekoppe kantaa vain yhtä kukkaa.

Useimmat kurtturuusut, kuten Pappilan neito, Monte Casino, Moje Hammarberg ja Martta eivät vielä ole tehneet nuppuja. Ostin ne alennusruusuina aika rääpäleinä, mutta kyllä niistä vielä jotakin tulee!

Kuten on ruusuilla monet kasvot, on myös naisilla. Mukavalla tavalla videoitu kappale Try.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Puutarhavierailuja

Kahvilavieraitten mukana tulee kutsuja minulle saada nähdä myös heidän puutarhaansa ja sen ihmeitä. Kiitos, käyn mielelläni katsomassa muidenkin pihoja ja ruusuja.

Tässä yksi piha, joka sai minut vihreäksi kateudesta. Kopsan Ailalla on noin 70 eri ruusupensaslajia pihassansa. Käytän vierailupaikoistani emännän nimeä, vaikka tiedän, että usein työn takana on myös siihen syvästi vihkiytynyt mies. 

Opin tässä pihassa taas konkreettisesti sitä, mitä tulee pienen pienistä ruusupensaista aikaa myöten. Huh!

Kullankeltainen Aurora on talvehtinyt heillä hyvin.

Jens Munk oli kukkeimmillaan

Red Nelly oli talon edustalla itse komistus!

Red Nelly lähikuvassa
Toisen ruusunharrastajan löysin Jokelankylältä, Kaijan, jonka metsäpuutarhassa kasvoi aivan ihastuttavalla tavalla metsäruusu suurten koivujen varjoissa. Se oli upea näky! Opin, että metsäruusun pitää saada kasvaa puiden vieressä ja mieluummin metsässä.


Lähikuvassa metsäruusu!


Salmen pihassa samalla kylällä kasvaa mm. punalehtiruusu ja on tuottanut herkillä kukillaan emännälleen iloa pitkään!

Kiitos emännille ja ruusuille, kun sain vierailla! Metsätonttu!

Kiitokseksi ja ruusujen kunniaksi Andrea Rieun viulumusiikkia. 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ruusuja auki 16.7.

Pimpinellaruusujen aika alkaa olla ohitse. Näin se menee, toiset häipyvät, toiset tulevat. Ruusut kukkivat koko kesän myöhäissyksyyn saakka. Mutta eivät kaikki koskaan yhdessä. Siinä se odotus ja viehätys onkin.

Seuraavat ruusut myös ovat ilahduttaneet silmääni:

Herttoniemi

Vaaleanpunainen neilikkaruusu

Sointu

Köynnösruusu Pohjantähti

Minetten eli Mustialan ruusun ensimmäinen sulous, mutta pensas on aivan täynnä nuppuja.
Tämän musiikin otin sattumalta, en tiedä kieltä enkä maata, mutta kaunis. Romanssi kuin ruusu.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lisää ruusuja 11.7

Miten jännittävää on ollut seurata uusien ruusujen aukeamista! Tässä lisää:

Kaarinalta saamani ruusu, joka ei ole tavallinen villiruusu. Sen varsissa ei ole yhtään piikkiä, mutta lehdykän alla on.

Nähtävästi ystäväni ruusu on juuri sellainen villiruusu (Karjalan tai venäjän), jota on käytetty alkurunkona jalostetumman ruusun kanssa. Sitten tämä jalostettu ruusu on menehtynyt ja runkoruusu on jäänyt jäljelle.
Darts Defender eli Keijunruusu

Keijunruusun äiti eli nukkeruusu

Luulemani Sonja-Maria, joka ehkä sittenkin on Valamonruusu

Torniolaaksonruusu, jonka kukinta on aika pieni kuten on vielä pensaskin.

Valamonruusut ovat pihan komistus, parimetrisiä ja kukkia palavan paljon

Viljaminruusu, vaikka onkin vielä pieni ja matala, kukkii valtoimenaan.