tiistai 29. marraskuuta 2016

Uskomaton tarina!

Kerron teille tarinan, ennen kuin aloitan joulukalenterini. Kerron tarinan, jota minun ei itse tarvitse paljoakaan höystää omilla mielikuvillani. Tosin voin tulkita sitä omasta näkövinkkelistäni. Ja se tarina päättyy meille ruusuihmisille hyvin tuttuun ruusuun.

Oikeastaan törmäsin tarinaan, kun etsin alkutekijöitä erään oudomman ruusun luomiselle. Siitä kerron myöhemmin, ehkä ensi keväänä, jolloin tiedän, että se on tarhassani selvinnyt. Mutta nyt itse tarinaan.

Tämä tarina alkaa Pariisista. Siellä syntyi vuonna 1777  tammikuussa eräs poikalapsi, joka sai nimekseen Jean-Pierre. Hän eli hyvin rikkirevittyä ja rikasta historiaa ympärillään. Hän oppi tuntemaan giljotiinin ja näki ehkä Ludvig XVI:n mestauksen. Hän oli silloin 15-vuotias. Hän koki vallankumouksen kauhut, joihin ehkä meni mukaan, ainakin liittymällä Napoleon I ensimmäiseen armeijaan ja lähti sotimaan. Hänellä oli ihme tuuri. Hän selvisi hengissä, mutta haavoittui pahasti ja hänet passitettiin takaisin Pariisiin parantamaan haavojaan. Hänet vapautettiin armeijasta. Hän avioitui ja rohkeasti otti lainan ostaakseen itselleen rautakaupan. Liikeasiat menestyivät.

Hänen rautakauppansa sattui olemaan lähellä erästä puutarhaa. Kreivitär Josephine hallitsi silloin Pariisin muotivirtauksia ja trendejä, ja oli suosittu Pariisissa. Josephinelle kauneus merkitsi paljon. Niinpä hän innostui myös ruusuista. Hän etsi käsiinsä ruusujen kasvattajia ja löysi herra Dupontin, jonka tehtäväksi tuli kerätä kreivittären puutarhaan maailman kaikki mahdolliset ruusut ja luoda niitä myös itse, On laskettu, että noita ruusulajeja oli kreivittären puutarhassa noin 250 eri lajia maailman eri kolkista.

Eikö tämä ole satua suurempaa elämää?! Herra Dupontin oma puutarha ja ruusujen kasvatusalue sijaitsi lähellä Jean-Pierren rautakauppaa, joten häntä alkoi kiinnostaa kauniit ruusut. Pian Dupont ja Jean-Pierre ystävystyivät ja tätä kautta ruusutkin tulivat tutuiksi. Olen ymmärtänyt, että puutarhaa hoiti mies nimeltä Descemet, joka joutui pakenemaan Venäjälle poliittisista syistä. Puutarhassa oli noin 10.000 kasvia.

Kun Napoleonin sodat päättyivät, muuttui monella elämä myös Pariisissa. Vibert oli mennyt naimisiin 1805. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Jean-Pierre osti Descemetin jälkeen puutarhan vuonna 1813 ja alkoi itsekin kasvattamaan ruusuja. Sen hän teki ehkä lohdutuksekseen, sillä samana vuonna kuoli hänen vaimonsa ja yksi tytär. Jean-Pierre alkoi luoda uusia ruusuja sen opin pohjalta mitä hän oli edelliseltä hoitajalta saanut. 

Tämä mies on nimeltään Jean-Pierre Vibert ja häntä kutsutaan läntisen ruusumaailman isäksi. Useiden jalostettujen ruusujen pohjalla on juuri Vibertin luomat kauniit ruusut. Hän kuoli vuonna 1866

Yksi niistä ruusuista on Minette, jonka hän loi vuonna 1819. Suomessa tätä ruusua on kutsuttu Mustialan ruusuksi, koska se on levinnyt Mustialan maatalousopiston kautta. Voisin melkein ajatella, että tämä ruusu on tullut Poppiuksen myötä Suomeen. Hän juuri toi Suomeen Tukholman opintojensa kautta paljon maataloustietoutta ja oli kiinnostunut myös ruusuista. 



Ja näin Minette monien mutkien kautta on kasvanut myös omassa ruusutarhassani ensimmäisinä ruusuina. Siitä oma tarina tässä.   

Ihmeellistä matkaa on ihminen kulkenut ruusujen maailmassa!

Ps. Jouduin muokkaamaan vähän tarinaa Vibertisä, sillä jotkut tiedot olin ymmärtänyt väärin.

Napoleonin ajan musiikkia Ranskassa 1800 - 1815

3 kommenttia:

  1. Ihana Minette on hienon tarinan arvoinen. Näistä sinun ruusutarinoistasi oppii joka kerran jotain uutta. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanaa Leila sun historian etsintäretket ja niiden kertominen täällä blogissa - aina antoisaa lukea harrastuneisuutesi tuloksia!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun ymmärrätte minun ruusutautini. Onhan se monella, mutta kaikilla vähän eri vivahteita.

    VastaaPoista