tiistai 28. maaliskuuta 2017

Onko Hollanti unohtanut erään maailman kauneimmista ruusuistaan?

Uusi kirjani "Ruusutarhan tainoita, osa 2" on lähdössä painoon. Laitan tähän kirjani erään ruusu-tarinan yhdestä ruususta, joka minua ihmetyttää. Onko tämä ruusu niin yleinen Suomessakin, että se on ihan tylsä ja liian tavanomainen? Ei sitä sen synnyinmaa Hollantikaan yhtään hehkuta. Ja se on yksi yleisin ruusulajike puutarhoissa ja puistoissa. Maailman valloittaja! Vai mitä mieltä olette?

Onko Hollanti unohtanut oman kauniin hansaruusunsa?

Netissä kulkiessani törmäsin tällaiseenkin ilmaukseen maailman kaunein ruusu saksalaisen kuuluisan Kordes-taimiston sivuilla. Näin mainostettiin myös lajiketta nimeltä Rosa 'Hansa'.
Kulmakarvani kyllä vähän nousivat. Minun oli katseltava ja tutkittava tätä kaikille suomalaisillekin tuttua ruusua vähän enemmän. Voiko juuri tuo tuttu ruusu olla yksi maailman kauneimmista ruusuista?
    Juuri modernien ruusujen, usein matalampien jaloruusujen tai ryhmäruusujen joukossa on tosi kauniita ruusuja. Niissä on monta sellaista puutetta, joita ei löydy hansaruusulta. Ensinnäkin jaloruusut eivät yleensäkään tuoksu. Ne ovat kylmän arkoja ja herkkiä taudeille. Ne vaativat myös erityishoitoa tai niiden kasvu heikentyy. Usein ne tarvitsevat talvihoidon jossakin kellarissa tai muuten suojatussa paikassa tai ulkona hyvin peiteltynä. Ne eivät tuuheudu pensaaksi, joka saattaa olla täynnä näitä kukkia. Modernit jaloruusut eivät usein kuki niin pitkään kuin juuri rugosa-ryhmän ruusut.
     Hansaruusua nämä heikkoudet eivät koske. Kun kaikki tämä otetaan huomioon, niin voin melkein ymmärtää, jos juuri hansaruusulle annetaan kauneuden kruunu päähänsä. Rosa 'Hansa', kumarran ja niiaan. Mutta en kumarru eteesi sen kummemmin kuin muidenkaan pensasruusujen edessä.
     Hansa-ruusu on meille suomalaisille suorastaan itsestäänselvyys. Olen huomannut, että jos jotakin Rugosa-lajiketta ei tunneta, heilautetaan kättä ja sanotaan: - Kai se joku hansaruusu on.
    Usein kaikki rugosaruusut ovat kai hansaruusuja. Tämä johtuu siitä, että se on niin yleinen suomalaisissa puutarhoissa ja puistoissa.



       Mistä tällainen kaunotar on Suomeen näin yleiseksi tullut?

   Jos lukee edellä mainituista jaloruusujen heikkouksista, voi niitä verrata missiehdokkaiden heikkouksiin kävelemisessä, ryhdissä, puheessa ja asenteissa. Hansaruusu on sitkeä, helppohoitoinen ja varma kukkija. Varma kaunotar kansainväliseen mittelöön! Silmä on liian tottunut sen kauneuteen ja runsauteen joka puolella. Näin sen jopa usein ohittaa. Silmä ilahtuu oudoimmista ruusuista.
    Eipä silti. Tuntuu, että maa ja kaupunki, jossa se alunperin on jalostettu, on unohtanut jopa kokonaan kauniin ruusunsa. Ihmettelin kamalasti, että vaikka ruusu on kasvatettu Hollannin kuuluisassa tarhakaupungissa Boskoopissa, joka kauppasi taimiaan jo 1700-luvulla, niin en sen kotisivuilta löytänyt mitään mainintaa tästä ruususta. Olisin vähintäänkin kuvitellut sen löytyvän kaupungin vaakunasta. Ei. En löytänyt sitä miltään kaupungin sivuilta, en edes mainintaa siitä.
  Tykkään huonoa hansaruusun kasvattajien puolesta. Tämän jo klassisen ruusun maineen saavuttaneen eli historiallisiin ruusuihin kuuluvan pensaan ovat jalostaneet henkilöt nimeltä Schaum ja van Tol Boskoopissa vuonna 1905. Näin olen lukenut ja tulkinnut. Kunnioitettu ruusuvanhus on jo 112 vuoden ikäinen ja levinnyt ihailtuna ja suosittuna ruusuna ympäri maailman. Ainakin eurooppalaisissa taimitarhoissa sitä myydään kiitettynä ja suosittuna lajikkeena. Paljoa muuta tietoa en sitten löytänytkään. Henkilötkin ruusun jalostuksen takana ovat unohtuneet.
Nyt ei ole rugosaruusujen trendiaika.

    Mielikuvitukseni lähti liikkeelle. Tämän hetken Boskoopin kaupungissa on väkiluku 15 000. Joka tapauksessa se nimetään rikkaan maaperänsä ansiosta vanhaksi kuuluisaksi taimitarhakeskukseksi, josta on myyty taimia. erityisesti omenapuun taimia, jopa Pariisiin ja Saksaan saakka. Koska Hansa-liike oli voimakas 1600-luvulla, saattaisi olla, että Booskopilla oli kaupankäyntiyhteys Saksaan. Hansa-yhdistyksiähän perustettiin ympäri Itämerta ja Pohjanmerta. Olisikohan tämä syynä ruusun nimeen: Rosa 'Hansa'? Tulipahan mieleen tällainenkin kysymys: miksi eräs Raahen kuuluisa ravintola nimettiin Hansaksi? Sitä ei enää ole.
    Joka tapauksessa hansaruusu on kaunis, tuoksuva, upea, kukkii heinäkuusta jopa marraskuulle asti ja tekee paljon ravinteikkaita kiulukoita. Väriltään hansaruusu ei ole vaaleanpunainen, kuten jotkut valokuvat narraavat. Minäkin olen todennut, että tuota tummaa magentaa tai violetinpunaista on vaikea saada kameran linssin kautta oikeanväriseksi kuvaksi.
   Hansaruusua, kuten kaikkia Rugosa-ryhmän lajikkeita on syytä kurittaa välillä. Ne kukkivat sekä vanhoihin että samana kesänä kasvaviin uusiin versoihin, toisin kuin monet muut ruusut. Tällöin ne voidaan keväällä leikata aika ronskisti alas. Samalla on hyvä antaa muutakin hoitoa, esimerkiksi perata rikkakasveja juurilta ja antaa pieni annos tuhkaa ja kompostia. Mitään vahvempaa lannoitusta ne eivät tarvitse.
    Soisin näille tarhakurtturuusuille yleisempää suosiota.



Samaa mieltä on Tapsa keskellä tulppaanimerta. Yksi ruusu löytyi!

9 kommenttia:

  1. Olen kyllä vakavasti eri mieltä ryhmäruusujen "heikkouksista", mutta Hansaruusun kanssa olen toki samaa mieltä. Viime keväänä kokeilin rugosa-ruusuille Jorma Koskisen kirjoituksen pohjalta uutta leikkaustapaa (leikataan 30% verson pituudesta pois) ja toden totta ne kukkivat vieläkin paremmin! Ensi keväänä leikon näiden hyvien ohjeiden mukaan ja toivon vähän kuivempaa kesää kuin edeltäjänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän nuo heikkoudet kaikkiin päde. Onneksi. Mutta uon tosin eroa siinä työssä mitä olet tehnyt joillekin jaloruusuille siihen verrattuna, että minä kaivan roskiksesta jonkun juurakon ja teen sille pienen kuopan, jonne sen vähän kuin kokeeksi laitan kasvamaan. Uskon myös leikkomiseen. Tosin minun rugosa-lajikkeenikin ovat useat vielä niin pieniä, että annan kasvaa. Martta tosin jo saa varoa saksiani.

      Poista
  2. Ruusujen heikkouksiin en ota kantaa, en sorru toivottavasti niihin, vaikka Tita koittaa houkutella vakavasti! 'Hansa' on kaunis ruusu, siitä tykkään, vaikka meidän mäellä sitä en kasvatakaan! Tuo Jorma Koskisen kirjoitus kiinnosti minuakin ja tätä leikkuutapaa aion omilla ruusuillani nyt keväällä toteuttaakin...ruusuja on siis vain muutama, alle 20 kai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin muutamia ryhmäruusuja jo on. Ensi kevät näyttää miten ne menestyy. Mutta kyllä edelleenkin kaihoan noita villiruusuja, kuten vuoriruusua ja pietarinruusua.

      Poista
  3. Tykkään hyvälle tuoksuvista hansaruusuista joita kasvaa pihallani muutama kappale.

    VastaaPoista
  4. Useita ruusuja minäkin omistan. Ensimmäinen ruusuni oli hansa. Jo yli kolmekymmentä vuotta samalla paikalla ja varma kukkija. Säännöllisesti olen leikannut. Joitain oksia on pitänyt poistaa melkein kokonaankin mutta jaksaauusiutua hyvin. On pysynyt samankokoisessa. Siitä ihana ettei tee juurivesoja kauas

    VastaaPoista
  5. Ovat hollantilaiset ainakin käyttäneet Hansaansa jalostukseen. ( Hollanti 1971, Darthuis Nursery. Rosa nitida/Hansa.) Defender, keijunruusu. Kesti hyvin 2016 kovan talven. Hansaruusun kauniit kukat, nukkeruusun kiiltävä lehdistö ja upea ruska, sekä paljon kauniita kiulukoita. Se on saanut vanhempiensa parhaat ominaisuudet. Kestää varmaan sielläkin ja kai sinulla onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Molemmat ruusut ovat minullakin, vieri vieressä, äiti ja tytär. Hansa kuulostaa niin miehekkäältä, että se isänä on kuitenkin vähän kauempana ruusutarhaa. Keijunruusulla on myös hyvät kiulukat. Olen niitä kuivatellut. Leviää komeasti. Tosin tiesin sen ja istutin sen ihan omalle paikallensa.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!