lauantai 26. elokuuta 2017

Perhosia ja itikoita

Minulla on suuri mielenkiinto luontoa kohtaan. Aika vain ei riitä kaikkeen.

Tuossa kahvilassani keskustelin parin miehen kanssa, joilla oli kyltymätön mielenkiinto luonnon eri aiheisiin. Toinen harrastaa luontotutkimista siten, että hän kartoittaa tietyn neliömetrin pinta-alan kaikki kasvit ja voi löytää jopa aarteen, oudon tunnistamattoman kasvin. Toinen kertoi innoissaan, että on löytänyt aivan uuden kääpälajin. Hän tutki kääpiä.

Siis on erilaisia silmiä nähdä erilaisia asioita.

Kesän mittaan minäkin bongasin ruusunkukista mitä ihmeellisimpiä pieniä eläimiä ja perhosia. Mutta nyt kun yritin selata kuviani, niin enhän minä niitä löytänyt. Tänä kesänä oli paljon noita kultakuoriaisia tai kuparikuoriaisia. He pitävät ruusuista ja ohdakkeista. Ei kannata ottaa kämmenelle, ne kakkivat ja se haisee vahvan pahalle. Toukat syövät lahopuuta ja varttuvat muurahaispesissä.

Nelivyöjäärää olen myös tavannut usein. Ne syövät siitepölyä, kuten eräs tässä ruusun kimpussa. Sekään ei ole paha, sillä toukat syövät vain kuolleita lehtiä.


Viherkukkajääriä on näkynyt runsaasti. Siitepölyn syöjä sekin.


Kimalaisten ja perhosten lempikukkia, kuten muidenkin itikoiden, ovat kangasajuruoho (timjami) ja mäkimeirami. Kimalaiset pitivät juoppojuhliaan myös tähtiputken kukissa. Oli mainiota seurata iltamyöhäsellä. Sillä kun kimalainen on kylliksi mettä juonut, se sammuu kukan alapuolelle ja nukkuu. Ihmettelin yksi hämärä ilta, kun katselin näitä kukkia ja näyttivät kumman mustilta. Kas, kimalaisten petinä olivat kukkien alapuoli. Siis nukkuvatko kimalaiset selällään? Enpä ollut ennen nähnyt moista. 

 
Eräs vierailijani istui terassilla päiväkahvilla ja kohtasi ihmeen. Nuo violetit mäkimeiramin kukat olivat täynnä perhosia, monenlaisia. - En ole koskaan nähnyt perhosia noin paljon yhdellä kertaa! sanoi hän. Eipä silti, näissä kukinnoissa olen nähnyt ritariperhosen, neitoperhosen, suruperhosen, haapaperhosen sekä lukuisia pienempiä perhosia. Jopa sellainen pieni perhonen, jonka nimi on karhusiilikäs. Sen molemmissa vaaleanoranssissa siivissä on kuin punainen sydän. Mutta sekin kuva jäi nyt löytymättä. Kuvissa nokkosperhonen ja amiraali.




Ja mikäs itikka se tuolla heinikossa kököttää? Sekin ihmettelee luonnon pieniä ihmeitä! 


Tällä videolla näkyy kauniisti perhosen eri vaiheet ja muutakin perhosesta.

6 kommenttia:

  1. Voi sentään - meillä perhoset ovat puuttuneet kesästä. Tosiaalta olen itse pois parhaan lentelyhetken töissä. Tämä kesä ei ansaitse kiitoksia säiden puolesta, mutta tähän on tyytyminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, pitipä korjata itkikat ja kuvatkin aina menevät mihin sattuu.
      Täältä ovat uupuneet leppäkertut! Vaikka ei noita kirvojakaan ole ihan kauheasti ollut. Ei kärsäkkääitä eikä muitakaan ilkeitä itikoita.´Mutta niin harmaata, harmaata. Ihme kuitenkin, että kukkia on ollut tuohon harmaaseen säähän aivan hurjasti.

      Poista
  2. Tänään oli hurjan paljon pölyttäjiä liikenteessä, sekä perhosia. Toi vähän lohtua muuten niin kurjana kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ensi kesä on varmaankin sitten tämänkin edestä kaunis!

      Poista
  3. Täällä perhosia on ollut tosi vähän, mutta muita ötököitä kukissa on käynyt ruokailemassa. Juurikin noita pimppareita ensin syömässä ja sitten nukkumassa.

    VastaaPoista
  4. Tuo viimeinen "kukkanen" oli kaikista söpöin ja suloisin:)

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!