maanantai 25. joulukuuta 2017

Runollinen joulukalenteri 25.12.17


Nyt on joulu jo mennyt, mutta löysin vielä yhden kalenteriluukun, jonka olin jo  valmiiksi tehnyt, mutta päivämäärä puuttui. Eräs kaunis, kaunis runo vielä raahelaisten runoilijoiden lisäksi! Se kertoo joulun herkkyydestä, johon sisältyy kaiken runsauden ja ilon lisäksi usein myös pelkoa ja surua. Olen hyvin ylpeä löytäessä tänä jouluna itseni runomaailman keskeltä ja ylpeä raahelaisista runoilijoista. Olen varma, ettei heidän luovuutensa jää tähän. Olemme muutenkin menossa valon voimaa kohden.

Maila Jyrinki on minulle ennestään tuntematon henkilönä. Hänen runojaan lukiessani löydän niiden keskuudesta ihmisen, jolle lapset ovat tärkeitä. Kun hänelle soitin kysyäkseni lupaa tuoda esiin hänen runojaan, tulikin ilmi, että hän on työskennellyt Raahen Lastenkodissa ja auttanut monia lapsia kasvamaan. Yhden hän otti kasvattipojakseenkin. Hänet minä tunnen, sillä hän on kaupungin mukavin linja-autokuski. Yhdessä on tehty montakin retkeä oppilaiden kanssa.

Mailan runokirjan nimi on Kevään verso muuttaa muotoaan, Gummerus Kirjapaino Oy, 2002. Tuo nimi voisi olla lauseena metafoora, johon kätkeytyy elämä ja ihmisen kasvu. Tässä yksi hänen paljon puhuva jouluinen runonsa.

Pihkalle tuoksuva kuusi oli kannettu
keskelle huonetta,
saanut latvaansa tähden, 
ympärilleen lauman lapsia
ripustamaan omatekoisia koristeita;
enkeleitä, tonttuja, tähtiä.
Kaikkien mielet odotusta ja iloa täynnä.

Sitten äkkiä poika hätäisenä kysymässä:
- Eihän minun tarvitse mennä jouluksi kotiin?
- Ei, ellet halua, kuiskasin.
Poika piiloutui, hänen pelkonsa oli
maailman suurin,
muistoilla mustat varjot.

Oviaukossa huojui humalainen isä
vaatimassa lasta kotiin.
Kynnyksen rintamalinja oli lyhyt ja suora,
siinä käytiin nopea taistelu
rukouksen näkymättömin asein.

Jouluyönä poika sanoi:
- Tämä on paras joulu.

Katselimme pohjoisen taivaan tähtiä.
Olimme turvassa.
Puhuimme joulun lämpimiksi eväiksi
elämän mutkaisille poluille.


3 kommenttia:

  1. Kiitos näistä lämpimistä eväistä, Leila

    VastaaPoista
  2. Olipas tunnetta täynnä oleva runo, ihan kylmät väreet kulkivat pitkin ihoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain. Runoon voi sisällyttää muutamin sanoin paljon elämää. Kiitos Sinulle, jos runoni sinua innoittivat. En itsekään aina niihin innostu. Nyt oli sellainen aika!

      Poista

Olen iloinen kommenteista!